Lisää vaaliteemoistani

Teksti 1. Minä ja mentaliteettini

Olen 48-vuotias puuhakas, akateeminen nainen ja neljän ihanan lapsen äiti. Sen sijaan, että vain valittaisin asioista, tartun toimeen ja etsin ongelmiin ratkaisuja: mitä suurempi haaste, sitä ponnekkaammin teen töitä sen eteen. Peloton en kuitenkaan ole, mutta pelko ei estä minua useinkaan toimimasta. Suurperheen lapsena olen tainnut omaksua mentaliteetin, jossa vastuu kuuluu olennaisena osana jokaiselle voimavarojen ja mahdollisuuksien mukaan. Toista ei jätetä, mutta osansa on tehtävä.

Huoli nuorten mielenterveydestä ja rakkaus suomalaista koulua kohtaan

Olen koulutukseltani filosofian maisteri, jolla on laaja-alainen tutkinto ja useampi pääaine monien sivuaineiden lisäksi. Lisäksi olen sitä tyyppiä, jonka päähän mahtuvat sekä pitkä matematiikka että kielet ja oikeastaan mikä tahansa oppiaine koulussa, sillä rakastin koulua. Se taitaa olla yksi syy siihen, miksi olen edelleen koulussa, vaikkakin opettajan roolissa. Edelleen rakastan suomalaista koulua! Olenkin toiminut jo yli 20 vuotta lukion lehtorina opettamassa kieliä ja tukemassa äidillisellä otteella pirkanmaalaisia nuoria kasvussaan kohti aikuisuutta. Minulla on ollut ilo tutustua opetusvuosieni aikana tuhansiin ihaniin nuoriin, joiden tärkeässä elämänvaiheessa olen saanut olla turvana ja tukena. Lasten ja nuorten kasvun tukeminen on ensiarvoisen tärkeä tehtävä sekä heidän itsensä kannalta yksilöinä että myös koko suomalaisen yhteiskunnan kannalta. He ovat tulevaisuuden aikuisia, työntekijöitä, päättäjiä ja vanhempia. Koulutus ja nuorten hyvinvointi ovatkin minulle tärkeitä teemoja kunnallisvaaliehdokkaana. Nuorten mielenterveys ja mielenterveyspalveluiden riittämättömyys ovat suuri huolenaiheeni. Lue tästä lisää mietteitäni suomalaisesta koulusta. (linkki)

Ja tähän loppuun vielä vähän lisää mietteitäni koulumaailmasta:

Teksti 2. Nykykoulun haasteita ja ilonpilkahduksia

Lukion opettajana tutuiksi ovat tulleet vuosien varrella niin suomalaisen lukion opetuslinjausten muutokset, ylioppilaskokeiden rakenteinen muutokset kuin nuorten pahoinvoinnin lisääntyminenkin. Erityisen huolissani olen kännykän käytön lisääntymisestä ja sosiaalisen median vaikutuksista nuoren mieleen ja oppimis- sekä keskittymiskykyyn. Se näkyy valitettavan selkeästi opetustilanteissa. Vuosikymmeniä olemme saaneet olla ylpeitä suomalaisesta koulujärjestelmästä ja sen ainutlaatuisuudesta. Vuosi toisensa perään on kuitenkin huoli lisääntynyt, sillä Pisa-tutkimustulokset ovat vääjäämättä osoittaneet sen, että jokin on pahasti pielessä suomalaisessa koulujärjestelmässä (ja ehkäpä koko kasvuympäristössä) – siinä, josta tultiin ottamaan oppia ympäri maailmaa. Ehkä on meidän aikamme katsoa, mitä tehdään niissä maissa, jotka ovat nousseet Pisa-tulosten kärkeen. Opettajien ammattitaidon puutteesta ei kuitenkaan ole kyse, sillä Suomessa opettajiksi haluavat ovat edelleen vuosiluokkiensa parhaimmistoa. Niin olin muuten minäkin. Näin ei kaikkialla muualla ole.

Ylpeä olen silti suomalaisesta koulusta, sillä olen huomannut vuosien varrella opiskelijoissani myös positiivisia muutoksia. Kaikki ei ole mennyt vääjäämättömällä tavalla pieleen. Nykyään yhä useampi nuori saa olla sitä, mitä on. Suvaitsevaisuus on lisääntynyt, samoin nuorten rohkeus puhua suoraan niin koulun aikuisille kuin luokkatovereillekin vaikeistakin asioista. Empatia ei ole luokkahuoneista kadonnut kännyköistä huolimatta minnekään, vaan nuoret tukevat toisiaan ihailtavan lämpimästi. Itku ja suru aivan kuten ilokaan eivät ole enää piilossa pidettäviä tunteita entisaikojen tapaan.

Vaikka opettajan auktoriteettiasema kuria pitävänä karttakepin heiluttajana onkin muuttunut etenkin lukiossa yhä enemmän turvallisen opettajahahmon suuntaan, ei se kuitenkaan ole poistanut oppilaiden kunnioitusta opettajia kohtaan. Nykyään sitä ei vain saa väkivallan uhalla vaan olemalla oma itsensä ja kohtaamalla nuoret aidosti. Nämä nykyiset nuoret uskaltavat muuten sanoa ääneen mielipiteensä. Ehkä tämä rohkeus voi olla hyväksi aikanaan esimerkiksi ihmissuhteissa, politiikassa ja eurooppalaisessa päättämisessä niin että uskallamme pitää kiinni arvoistamme ja hyväksi näkemistämme toimintatavoista entistä paremmin. Voih…tulipa tässä tekstiä. Tämä taitaa olla aihe, josta puhuminen ei lopu ikinä!

Teksti 3. Pelastakaa lapset ja suomalainen koulu

Pelastakaa lapset ja suomalainen koulu

Olimme vielä vuonna 2000 koulutuksen huippumaa, jonka koulutusjärjestelmä Pisa-menestyksineen houkutteli vierailijoita ympäri maailmaa. Jokin meni pieleen, sillä tuloksemme kääntyivät laskuun vain kymmenen vuotta myöhemmin, ja alamäki näyttää jatkuvan muita maita jyrkempänä. Suomalaisten lasten perustaidot ovat heikentyneet radikaalisti: entisaikojen seiska on nykyinen kymppi. Tämä ei ole huonoa tuuria vaan sarja huonoja päätöksiä ja päätöksiä, jotka ovat jääneet tekemättä.

Kännykät ja digiloikka solahtivat salakavalasti suomalaiseen kouluun. Perusasioiden opettamiselle ei ole jäänyt riittävästi aikaa opetuksen siirryttyä osittain paperilta ruuduille, vaikka juuri perustaitojen osaaminen on edellytys sille, että lapsen on mahdollista jatkossa suoriutua vaativammistakin tehtävistä. Hallitus on onneksi tehnyt korjausliikkeen lisäämällä opetustunteja alakoulun oppilaille luku-, kirjoitus- ja laskutaitojen vahvistamiseen. On ensiarvoisen tärkeää, että kunnissa kannetaan vastuu siitä, että tämä toteutuu käytännössä.

Kännyköiden vallankumous on vähentänyt lukemisen kiinnostavuutta. On helpompaa laittaa ruutu päälle kuin tarttua romaaniin tai oppikirjaan. Kun lukeminen on vähäistä, on sillä suora vaikutus lapsen kykyyn tuottaa tekstiä ja käyttää omaa mielikuvitustaan. Ruutu vie osansa niin lasten sosiaalisesta kanssakäymisestä, harrastuksista kuin oppimiskyvystäkin. Tekoälystä ja tieteen kehittymisestä huolimatta aivokapasiteettimme ei lisäänny. Lasten aivot eivät kykene käsittelemään dramaattisesti lisääntynyttä ärsyketulvaa, jonka kohteeksi nykylapset joutuvat. Ärsyketulva on 20000-kertainen verrattuna 20 vuoden takaiseen. Ei ihme, että lasten aivot väsyvät, keskittymiskyky herpaantuu ja energiaa ei jää oppimiseen. Ruutu ei ole ainoa syyllinen, mutta sen rooli on otettava vakavasti lasten aivoihin vaikuttavana häiriötekijänä. Tampereen kaupungin tulisi myös antaa selkeä suositus eri ikäryhmien ruutuajoista, etenkin koukuttavan somesisällön suhteen. Näin on esimerkiksi Oulussa jo tehtykin. Se voisi olla merkittävä tuki monelle ongelman kanssa painivalle perheelle.

Luokkahuoneissa on tapahtunut vuosien varrella muutakin hälyttävää, sillä entinen keskinkertaisten oppilaiden joukko on kadonnut olemattomiin, ja tilalle ovat tulleet ääripäät: Opettajalla on nykyään tasaisen heterogeenisen joukon sijaan opetettavinaan usein vain hyviä ja heikkoja oppilaita. Tämän porukan opettaminen on haastavaa, sillä heikkojen oppilaiden oikeus opetukseen on turvattava, jolloin lahjakkaammat oppilaat eivät saa ansaitsemaansa opetusta. Siksi entisaikojen 30 oppilaan ryhmä ei vastaa nykypäivän 30 oppilaan ryhmää. Pahimmillaan opettajalla voi olla opetettavanaan lähes erityisluokan kaltainen ryhmä, kun tukea tarvitsevia voi olla suurin osa luokasta. Hallituksen oppimisen tuen uudistus toivottavasti auttaa ratkaisemaan tätä ongelmaa.

Tampereen kaupungin on suhtauduttava koulumaailman haasteisiin vakavasti ja ryhdyttävä toimiin. Päättäjien on aika herätä tekemään tutkimusnäyttöihin perustuvia päätöksiä suomalaisen koulujärjestelmän pelastamiseksi. Kuntapäättäjillä on säästökuurilla olevien kuntien rahanjakajina merkittävä rooli koulua koskevissa päätöksissä. Hallituksen jakamat rahat on kohdennettava aidosti sinne, missä niitä tarvitaan eli alakoulun lisätunteihin, ryhmäkokojen pienentämiseen ja oppimisen tuen uudistukseen sekä erityisopetuksen resurssien riittävyyteen. Suomessa opettajan koulutukseen hakeutuvat ovat edelleen ikäluokkansa priimuksia, ja meillä on edelleen maailman parhaat opettajat. Me opettajat olemmekin valmiita tekemään töitä paremman koulun puolesta, mutta tarvitsemme siihen koko yhteiskunnan tuen.

Annemari Kallioranta

FM Lukion opettaja ja kuntavaaliehdokas kok.

Teksti 4. Remeo on siivottava pois Ruskosta

Remeo on siivottava pois asutusalueiden keskeltä

- vastuu on kaupungilla, avilla ja Remeolla

Ruskon jätteenkäsittelylaitos on aiheuttanut haittaa lähialueiden asukkaille ja ympäristölle jo vuosikymmeniä. Toimijat ovat vaihtuneet, mutta vaaratilanteet ja ongelmat ovat pysyneet. Tuomiot, sakot ja jatkuva valvonta eivät ole tehonneet, vaan ihmisten terveyden ja ympäröivän luonnon vaarantava toiminta on saanut jatkua. Ruskon lähialueiden naapurina on ollut vuosia tikittävä aikapommi - yritys, jonka ylisuuret jätekasat voivat syttyä itsestään tuleen milloin tahansa. Tampereen kaupungin, avin ja Remeon on nyt aika kantaa vastuu!

Deleten vuoden 2020 tulipalo osoitti, että vastaavanlainen onnettomuus on todennäköinen ja sen vaikutukset voivat olla vakavia. Vuoden 2024 tulipalo onkin yksi Tampereen kaikkien aikojen suurimmista, vakavimmista ja vaikeimmin sammutettavista tulipaloista. Haju- ja savuhaitoista kärsittiin usean kunnan alueella. Vain hyvä tuuri pelasti vakavammalta tuholta, eivät hyvät suunnitelmat eikä ennakointi. Erilaisella tuulen suunnalla evakuoitavaksi olisi voinut tulla koko Hervanta. Miten kaupunki olisi pystynyt siirtämään turvaan pahimmillaan noin 30 000 asukasta myrkyllisten kaasujen keskeltä?

Kaupunki ja etenkin Remeo olivat valmistautuneet tulipaloon minimiriskiarvion pohjalta. Vuoden 2024 tulipalo paljastikin totuuden Remeon toiminnasta: Papereilla riskienhallinta on kunnossa, mutta todellisuudessa riskienhallintakeinot ovat olemattomia, sillä niissä ei ole otettu huomioon sitä, että jäteaseman toiminta on reaalimaailmassa mittaluokaltaan aivan eri toimintaa kuin papereilla. Palohetkellä jätemäärät olivat kaksinkertaiset luvan sallimaan määrään verrattuna. Asemalle tulevat kuormat kuitenkin punnitaan laitoksen portilla olevalla vaaka-asemalla, joten jätemäärän ylitykset eivät ole voineet tulla yritykselle vahingossa. Toiminta on ollut tietoisen piittaamatonta.

Kaupungin on omalta osaltaan kannettava vastuunsa ja osoitettava asukkailleen, että se huolehtii niin asukkaistaan kuin ympäristöstään kuntalain vaatimalla tavalla. Kaupunki ei saa jatkossa mahdollistaa Ruskossa Remeon vastuutonta toimintaa ja tämän on tultava näkyviin kaikissa niissä kaupungin toimielimissä, joilla on mahdollisuus vaikuttaa asiaan.

Remeon jätelaitos toimii Tampereen kaupungin omistamalla tontilla. Kaupunki on tontinomistajana mahdollistanut sekä Toivosen, Deleten että Remeon haitallisen toiminnan. Kaupungilla on vastuu, että sen omistamalla tontilla toimitaan lain mukaisesti. Tampereen kaupungin on nykyaikaistettava jätteenkäsittely koko kaupunkiseudun asukkaille ja ympäristölle turvalliseksi. Sitä se ei ole Ruskossa koskaan ollut.

Ruskon alueella toimii lisäksi paljon suuria veroja maksavia ja luvistaan kiinnipitäviä yrityksiä, joiden toiminta on ollut jatkuvasti uhattuna Remeon ja sen edeltäjien piittaamattoman toiminnan takia. Marraskuun 2024 tulipalon seurauksen useampi yritys joutui sulkemaan yrityksensä toiminnan tulipalon takia suojellakseen työntekijöidensä terveyttä ja pitääkseen huolta omien prosessiensa vaatimustasosta, kuten puolijohdevalmistetilojen puhtaudesta. Yritykselle toiminnanharjoittaminen on perusoikeus. Sitä se on kuitenkin muillekin yrityksille kuin vain Remolle, jonka aiheuttama tulipalo tuotti mittavia tappioita usealle Ruskon alueen yritykselle. Yrityksillä on oikeuksien lisäksi myös velvollisuuksia. Alueella toimivien yritysten pitäisi voida luottaa siihen, että yrityksen toiminta ei ole uhattuna toisen yrityksen huolimattomuuden takia. Vaarana on, että Tampere ja Ruskon alue menettävät merkittäviä veroa maksavia yrityksiä Remeon toiminnan seurauksena.

Vuoden 2017 ympäristöluvan laajentamisen jälkeen Remeon toiminnasta on tehty yli kuusisataa haittailmoitusta elylle ilman, että niistä olisi seurannut merkittäviä muutoksia yrityksen toiminnassa. Remeon omavalvonta ei ole toiminut, eikä elyn valvonta ole riittänyt estämään laiminlyöntejä. Jätekasojen korkeuksien valvonta ja hajuhaitoista ilmoittaminen ovat jääneet pitkälti lähialueiden asukkaiden vastuulle. Lain mukaan kunnilla on velvollisuus valvoa ympäristönsuojelua ja tarvittaessa puuttua saastuttaviin toimintoihin, jotka voivat vaarantaa asukkaiden terveyden ja turvallisuuden. Miksi lähialueiden asukkaiden satoja haittailmoituksia vuosien varrella ei ole otettu vakavasti? Sen sijaan on luotettu yrityksen omavalvontaan, joka ei ole ollut riittävää.

Remeon korjaavat toimet tulipalon jälkeen ovat itsestäänselvyys, eivät hatunnoston paikka. Kaikki tämä olisi pitänyt olla kunnossa koko toiminnan ajan. Parannustoimet ovat todiste siitä, että Remeon toiminta ja omavalvonta ovat olleet retuperällä koko yrityksen olemassaolon ajan. Vaikka epäkohtia korjataan nyt, ei se poista Remeon vastuuta aiheuttamistaan haitoista eikä se voi olla aville eikä Tampereen kaupungille peruste olla saattamatta Remeota vastuuseen ympäristöluvan törkeästä rikkomisesta.

Remeon saattaminen vastuuseen on välttämätöntä. Avi ja Tampereen kaupunki eivät saa jatkossa mahdollistaa Ruskossa Remeon vastuutonta toimintaa ja tämän on tultava esiin kummankin tahon toimissa. Tulipalo toi näkyviin yrityksen piittaamattoman toimintatavan ja kyvyttömyyden reagoida liiallisen jätemäärän aiheuttamiin haasteisiin. Siksi ympäristöluvan supistaminen ei ole riittävä seuraamus. Jos avi ei käytä oikeuttaan perua Remeon ympäristölupaa, on aiheellista kysyä, miten lupaa pitäisi vielä vakavammin rikkoa, jotta se vietäisiin. Eivätkö vakava tulipalo, kaksinkertainen jätemäärä ja tietoinen, pitkäaikainen piittaamattomuus ole riittäviä syitä? Avin on peruttava Remeon ympäristölupa Ruskon jätelaitokselta ja sitä kautta osoitettava niin Remeolle kuin muillekin Suomessa toimiville yrityksille ympäristöluvan velvoittavuus ja sen rikkomisesta aiheutuvat seuraukset.

Avilla lienee elyn tekemän ympäristöluvan perumishakemuksen jälkeen edelleen kaksi vaihtoehtoa: laitoksen toiminnan supistaminen tai toiminnan lakkauttaminen. Meille vaihtoehtoja on vain yksi: jätteenkäsittely Ruskossa on lopetettava.

Turvallisemman Tampereen puolesta

Lintuhytin asukasyhdistys

Tampereen Hirvikallion pmakotiyhdistys

Tampereen hervantalaiset ry

Hervanta-seura

Ruskon yrittäjät

Kaukajärviseura ry

Pelastetakaa Pitkäjärvi ry

Pelastakaa Kaukajärvi ry

Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry

Kangasalan luonto ry